1,5 itseporautuva ruuvi

Erittäin matalaprofiiliset levyt, viistetyt reunat ja leveä levyprofiili tekevät niistä käytännössä käsin kosketeltavissa. Saatavilla paljon räätälöidymmässä pituudessa.

Titaaniseosruuvien edut:

1. Suuri lujuus. Titaanin tiheys on 4,51 g/cm³, korkeampi kuin alumiinin ja pienempi kuin teräksen, kuparin ja nikkelin, mutta lujuus on paljon suurempi kuin muilla metalleilla. Titaaniseoksesta valmistettu ruuvi on kevyt ja vahva.
2. Hyvä korroosionkestävyys, titaani ja titaaniseos ovat erittäin stabiileja monissa medioissa, titaaniseosruuveja voidaan käyttää erilaisissa helposti syövyttävissä ympäristöissä.
3. Hyvä lämmönkestävyys ja alhaisen lämpötilan kestävyys. Titaaniseosruuvit voivat toimia jopa 600 °C:n ja -250 °C:n lämpötiloissa ja säilyttää muotonsa muuttumatta.
4. Ei-magneettinen, myrkytön. Titaani on ei-magneettinen metalli, eikä se magnetoidu erittäin voimakkaissa magneettikentissä. Ei ainoastaan ​​myrkytön, ja sillä on hyvä yhteensopivuus ihmiskehon kanssa.
5. Vahva vaimennuskyky. Teräkseen ja kupariin verrattuna titaanilla on pisin tärinänvaimennusaika mekaanisen ja sähköisen tärinän jälkeen. Tätä ominaisuutta voidaan käyttää virityshaarukoina, lääketieteellisten ultraäänihiomakoneiden tärinäkomponentteina ja edistyneiden äänikaiuttimien tärinäkalvoina.

Kierteiden muotoilu nopeaa ruuvien kiinnitystä ja pientä vääntömomenttia varten. Laaja valikoima levyjä ja verkkoja, mukaan lukien mastoidi- ja ohimoverkot sekä porareikien suojukset shuntteihin.

Mitä tiukempi ruuvi, sitä parempi?

Ruuveja käytetään yleisesti ortopedisessa kirurgiassa murtumakohdan puristamiseen, levyn kiinnittämiseen luuhun ja luun kiinnittämiseen sisäiseen tai ulkoiseen kiinnityskehykseen. Ruuvin luuhun puristamiseen käytettävä paine on verrannollinen kirurgin käyttämään vääntömomenttiin.

Vääntömomentin kasvaessa ruuvi saavuttaa kuitenkin maksimaalisen vääntömomentin (Tmax), jolloin ruuvin luuhun vetävä voima pienenee ja ruuvia vedetään ulos pienen matkan. Vetovoima (POS) on jännitys, joka vaatii ruuvin kiertämisen ulos luusta. Sitä käytetään usein parametrina ruuvin pitovoiman mittaamiseen. Tällä hetkellä maksimaalisen vääntömomentin ja vetovoiman välinen suhde on vielä tuntematon.

Kliinisesti ortopedit yleensä asettavat ruuvin noin 86 %:n Tmax-arvolla. Cleek ym. havaitsivat kuitenkin, että lampaan sääriluuhun asetettaessa ruuvin maksimiasentoon saavutettiin 70 %:n Tmax-arvo, mikä viittaa siihen, että kliinisesti saatetaan käyttää liiallista vääntövoimaa, mikä heikentäisi kiinnityksen vakautta.

Tankardin ym. äskettäin tekemässä ihmisruhoilla tehdyssä olkaluututkimuksessa havaittiin, että suurin POS saavutettiin 50 %:n Tmax-arvolla. Yllä olevien tulosten erojen pääasialliset syyt voivat olla käytettyjen näytteiden epäjohdonmukaisuus ja erilaiset mittausstandardit.

Yhdysvaltalaiset Kyle M. Rose ym. mittasivat ihmisruumiiden sääriluuhun asetettujen ruuvien Tmax- ja POS-arvojen välistä suhdetta ja analysoivat myös Tmax-arvon, luuntiheyden ja kortikaalisen luun paksuuden välistä suhdetta. Artikkeli julkaistiin äskettäin Techniques in Orthopaedics -lehdessä. Tulokset osoittavat, että suurin ja vastaava POS-arvo voidaan saavuttaa 70 %:n ja 90 %:n Tmax-ruuvien vääntömomentilla, ja 90 %:n Tmax-ruuvien vääntömomentin POS-arvo on merkittävästi suurempi kuin 100 %:n Tmax-ruuvien vääntömomentin POS-arvo. Sääriluuryhmien välillä ei ollut eroa luuntiheydessä ja kortikaalisessa paksuudessa, eikä Tmax-arvon ja edellä mainittujen kahden välillä ollut korrelaatiota. Siksi kliinisessä käytännössä kirurgin ei tulisi kiristää ruuvia suurimmalla vääntövoimalla, vaan hieman Tmax-arvoa pienemmällä vääntömomentilla. Vaikka 70 %:n ja 90 %:n Tmax-arvoilla voidaan saavuttaa samanlainen POS-arvo, ruuvin ylikiristämisessä on silti joitakin etuja, mutta vääntömomentti ei saa ylittää 90 %:a, muuten se vaikuttaa kiinnitystehoon.

Lähde: Kirurgisten ruuvien lisäysmomentin ja vetolujuuden välinen suhde. Techniques in Orthopaedics: kesäkuu 2016 - Nide 31 - Numero 2 - s. 137–139.